Viisi takana, seitsemän edessä. 12 maratonin projektia voisi verrata yksittäiseen maratonjuoksuun: kun puoliväli alkaa häämöttää, tuntuu että hommahan on kohta hallussa. Samalla miettii, että ennen puolimatkaa on kilometrejä vielä paljon yli 20 taivallettavana ja senkin jälkeen vielä saman verran kuin on jo menty. Aika paljon siis ja varsinainen maraton on vasta alkamassa. Siitä huolimatta se kipitetään loppuun asti, vaikka hammasta purren. Ja siinäpä tämä lajin ihanuus, itsensä ylittäminen kerta toisensa jälkeen.

 

Viides juoksuni ja kaikkiaan 20:s maratonini osui maaliskuulle ja tapahtumapaikaksi löytyi Malta. Tuloslistaa selatessani huomasin, ettei kovin moni suomalainen ollut tätä tapahtumaa vielä löytänyt, liekö syynä sitten paras hiihtokausi kotimaassa, Lahden kisat vai onko maaliskuu muuten vain hankala aika vuodesta juosta maraton. Niin tai näin, mielestäni tämä oli mitä paras varaslähtö suomalaiseen kevääseen: lämpötila kisapäivänä leppoisat 18 astetta, lievää tuulta ja aurinkoa puolipilviseltä taivaalta. Kelin puolesta mieleen tuli aivan Suomen kesä.

 

Maltan maraton on juostu jo 32 kertaa, joten luulisi järjestäjien hallitsevan asiansa. Ja tottavie, kaikki toimikin kuten odottaa sopi. Juoksunumerot haettiin hyvässä järjestyksessä Meridien- hotellista, joka toimi myös kisatoimistona ja palkintojenjakopaikkana. Se oli kuitenkin aivan toisella puolella Slieman kaupunkia, kuin tapahtuman maaliintulo ja itse säpinä. Sponsoreiden järjestämää messutapahtumaa ei ollut lainkaan, joten numeron nouto oli todellakin vain sitä itseään. 

Vaikka luulisi että yhteistyökumppanit haluaisivat näkyä myös myyntipöydillään, en varsinaisesti jäänyt kaipaamaan alennusmyyntiverkkareita, joten jääköön messut ensi kertaan. Numeron nouto lähtöä edeltävänä iltana kävellen oli toki hyvää lämmittelyä itse juoksuun, toisaalta kaukana järjestettävä palkintoseremonia jäikin sitten näkemättä. Muutama tunti 42 kilometrin juoksun jälkeen ei ollut suurta inspiraatiota hankkiutua takaisin muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan Meridieniin.

 

Täysmaratoniin Maltalla osallistui 900 maratoonaria. Reitti kulki niin, että lähtö tapahtui noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevasta Mdinan kaupungista. Sen ympäristössä taitettiin ensimmäinen puolikas ja vähän päälle. Alamäkivoittoisan kiemurtelun jälkeen lähdettiin kohti pääkaupunki Vallettaa ja sen kupeessa sijaitsevaa Sliemaa, jonka rannalla maalialue sijaitsi. Kokonaisuudessaan laskua oli 200 metriä, joten siinä suhteessa kaikki kivasti. 

Erikoisen startista teki lähtöaika: 7.30 sunnuntaiaamuna. Ja vieläpä kaukana maalialueesta, jonka lähellä hotellimmekin sijaitsi. Tämä tarkoitti sitä, että bussiin kohti lähtöaluetta istahdettiin jo kuuden maissa. Haasteellista aamupalan syömisen kannalta. Varauduin kupillisella vahvaa kahvia, parilla banaanilla, palalla leipää, pullollisella urheilujuomaa ja muutamalla suklaakonvehdilla. Ajatus oli, että matkan varrella varmasti saisi lisää banaania ja nestettä nyt ainakin. Huolto oli kuitenkin syömisen suhteen varsin vaatimatonta, joten puolikkaan kohdalla alkoi nälkä hiukan kurnia vatsan pohjalla. En kanna yleensä mukanani energiageelejä, mutta joudun ehkä muuttamaan tapojani tältä osin. Ehkäpä keitän geelini itse, jotta maku olisi kohdallaan.

Huolto itsessään oli järjestetty ihan mallikkaasti jos tarjontaa ei ota huomioon. Mukana oli paikallisia koululaisia ja kehitysvammaisten ryhmiä, jotka jakoivat vettä, vettä, vettä. No, muutamalla paikalla myös vahvaa urheilujuomaa pikkupulloista, ja raikastavia pesusieniä. Ainoa matkan varrella tarjottava syötävä olivat appelsiininlohkot, joiden vuoro tuli vasta noin 35 kilometrin kohdalla. Maku oli raikas, mutta nälkää se ei vienyt. Lisäksi kulku edellä menneiden jättämän appelsiininkuorimaton yli vaati varovaisuutta, joka toki vauhdin puolesta tässä kohtaa oli melkein itsestäänselvyys.

 

Maratonin kanssa enimmäkseen samalla reitillä järjestettiin myös puolimaraton. Sen startti oli 9.15 eli vajaa kaksi tuntia pitkänmatkalaisten jälkeen. Porukkaa oli saatu kasaan yli 3000, joten kokonaisuudessaan tapahtuma oli ihan kelpo kokoluokkaa. Puolikkaalle oli houkuteltu väkeä myös kävelemään, joten lopulta letka venyi aikamoiseksi.

Kun olin juossut 26 kilometriä tapahtui kummallinen juttu. Yhtäkkiä joka paikka oli täynnä kävelijöitä. Niitä oli edessä, takana, ympärillä. Heitä oli niin paljon, että juoksija joutui pujottelemaan vähän liikaakin päästäkseen ohi. Tunnelma oli toki hyvä, karnevaalimainenkin. Joukossa oli erilaisia naamiaisasuja ritareista Tähtien sota- hahmoihin. Kävelijät eivät valitettavasti osanneet ottaa huomioon, että joku saattaisi kulkea kovempaa ja haluta ohi. Kun kolmenkympin seinä häämöttää muutaman kilometrin päässä, alkaa valitettavasti väistely vähän tympiä. Annan kuitenkin anteeksi, sillä kävelyporukka tuntui todella nauttivan ja pitävän hauskaa.

Hauskanpidossa auttoivat lukuisat bändit. Jostain syystä täällä oli runsaasti erilaisia, torvipainotteisia ryhmiä, mutta toki myös rokkibändejä. Vajaan 30 kilometrin kohdalla mieleeni painui ”Johnny B Good”-rokkia soittava bändi, jonka jälkeen vain parinsadan metrin päässä toinen pumppu tulkitsemassa Pink Floydia. 

 

Maltalaiset eivät ehkä aivan ole ottaneet maratontapahtumaa omakseen. Tästä kielii mielestäni ainakin se, että liikenne kulki juoksijoiden kanssa samoilla reiteillä. Ei välttämättä tunnu hyvältä hengittää pakokaasuja kun juoksee matelevan autojonon vieressä. Varovaisuuteen liikenteen kanssa oli kehotettu ja sitä kannattikin noudattaa, vaikka maltalaiset autoilijat eivät taida pahimpia rämäpäitä ollakaan. Toki joitain katuja oli suljettu, mutta ilmeisesti saarella ei koeta tarpeelliseksi koko reitin antamista juoksijoille. Vai olisiko se peräti mahdotonta?

Toinen seikka, mikä kiinnitti huomioni oli paikallisen yleisön vähyys. Yleensä tällaiset tapahtumat vetävät väkeä reitin varrelle, mutta Maltalla sitä oli todella vähän, lukuunottamatta paria viimeistä kilometriä turistivoittoisella Slieman rantakadulla. Oliko sitten niin, että kiinnostuneet olivat joko töissä tapahtumassa tai osallistuivat itse maratoniin? Luulisi, että ulkomaalaisia vetävä tapahtuma olisi kiinnostava myös paikallisten silmissä, onhan turismi yksi Maltan tärkeimpiä tulonlähteitä.

 

Kokonaisuutena Maltan maratonista jäi erittäin hyvä maku. Paikka, ilmasto, reitin profiili, huoltoporukan riittävyys, opastukset, niin ihmisten kuin varusteidenkin kuljetusten toimiminen, maaliintulossa juoksijoiden huomiointi… Muutamia pikku viilauksia ja tapahtuma olisi yksi parhaista missä olen ollut. Saattaa olla, että tulen tänne vielä uudelleen, mutta juostaan nyt ensin jäljellä olevat seitsemän haastetta. Pariisi, täältä tullaan!