Kun on juossut useita maratoneja ympäriinsä, alkaa jokaiselle maratoonarille tulla mieleen, että millaista olisi osallistua johonkin maailman suurimmista maratoneista. Tokio, New York, Lontoo,Berliini, Boston, Pariisi…onhan näitä. Itse olen pohtinut näitä jo jonkin aikaa ja yrittänyt päästä pariin otteeseen New Yorkiin arvonnan kautta, huonolla menestyksellä. Mutta tänä keväänä onnistui, tosin ei rapakon taakse, vaan aika lähelle, Pariisin maratonille. Sinne pystyi ilmoittautumaan yllättävän helposti ja osallistumiseni yhteen suurista varmistui, itsellenikin yllätyksenä. Ehkä 120 euron sisäänpääsymaksu on jo monille liikaa. Minulle ei, joten olin yksi 57000 muun maratoonarin joukossa.

 

Ennakkovalmistelut kohdallani tein kuten muuallakin, paitsi että Ranskan lainsäädäntö vaatii juoksijoita hankkimaan lääkärintodistuksen juoksun turvallisuuden takeeksi. Kävin siis lääkärillä. Julkinen sektori ei tällaisia lappuja kirjoita, joten jouduin menemään yksityiselle, jossa sainkin varsin pätevää palvelua, valitsemaltani lääkäriltä. Todistuksessa pitää tarkasti lukea, että kyseinen atleetti voi osallistua maratonkilpailuun tapahtumassa. Ei siis riitä jos paperissa lukee ”osallistua maratonille” tai ”juosta maratonin”. Sanamuoto on tärkeä ja siksi onkin hyvä hankkia kaavake tapahtumajärjestäjän nettisivuilta. Minulle tämä onneksi kävi ilmi kun skannasin kyseisen paperin myöhemmin juostavan Medocin maratonin ilmoittautumisen liitteeksi, eikä sitä ensin hyväksytty. Vasta versio 2 oli riittävä. En tiedä mitä olsi tapahtunut jos mukana olisi ollut vain ykkösversio, jossa sama tieto esitettiin hieman eri sanoin. Olisin varmasti törmännyt ”sääntöranskaan”.

 

Kaikki juoksijat oli siis tarkastettu ennen kilpailua. Tästä huolimatta ensimmäinen, pillit päällä juoksijoita sivuun ujeltava ambulanssi ohitti minut jo neljän kilometrin kohdalla. Uupunut juoksija oli tuupertunut Louvren kulmalle ja sai siinä ensiapua. Kun juoksijoita on lähes 60 000, on varmasti avuntarvitsijoitakin paljon. Ambulansseja tuli ja meni enemmän kuin missään muualla. Seassa oli ambulanssimönkkäriä ja lääkäriprätkää. Toki kelikin oli kova, kisan päättyessä kesäiset 26 astetta ja pilvetön taivas, joten nesteytys oli tärkeää ja sitä eivät näemmä kaikki aina muista. 

 

Pariisi toimii julkisen liikenteensä osalta hyvin. Metrokartta on kattava ja junia menee riittävästi. Näinpä numerolappujen nouto ja messuilla käynti oli helppoa, vaikka paikka ei ihan ytimessä ollutkaan. Itse messut olivat suuret noin 200 näytteilleasettajansa ansiosta. Ja toki kävijöitäkin oli kolmeen päivään kuin Helsingin kirjamessuilla konsanaan.

Olin valinnut majapaikkani huolella, läheltä Riemukaarta, tällä kertaa Airbnb:n välityksellä. Se oli kaukoviisautta, sillä juoksun startti oli Champs Elyseellä, tuolla legendaarisella kadulla Pariisin sydämessä. Hintalappu hotellille tuolla alueella olisi ollut huimaava, kun nyt selvittiin satasella yötä kohti. 

 

Nippu tärkeitä nähtävyyksiä käytiin reitin varrella läpi ohi juoksemalla: Champs Elysee, Riemukaari, Louvre, Eiffeltorni, Notre Dame, Seine… Pariisissa näitä riittää, jopa niin paljon ettei niitä enää huomaa maailman tunnetuimmiksi turistikohteiksi. Hieno, maailmanluokan kaupunki, ei voi muuta sanoa.

Reitti kulki yhtenä kierroksena ensin kaupunkialueella, sitten puistomaisemmassa kaupunginosassa, palatakseen taas keskustaan. Lopussa vielä koukkaus keskustan vieressä olevalla puistoalueella ja sitten maaliintulo yhdelle Riemukaarelta lähtevistä bulevardeista. Kokonaisuus oli melko tasainen ja keli hieno, joten ei ihme että voittaja teki maailmanluokan ajan 2.06. Itselläni ei mennyt ihan yhtä lujaa, osin sen takia että juutuin ruuhkaan, osin melko lämpöisen iltapäivän ansiosta. Enkä ole ihan kahden tunnin juoksija muutenkaan, vaan laitapa kahden tunnin menijä viiden tunnin vauhtiin. Saattaisi käydä heikosti. No, nautinpa Pariisin keväästä täysin rinnoin hiukan alle viiden tunnin ajallani.

 

Järjestelyt olivat massiivisia, niinkuin tällaiselle tapahtumalle kuuluukin. Jokaisella virkistysasemalla oli tarjolla veden lisäksi myös banaania, appelsiinia, sokeripaloja ja rusinoita, loppumatkasta myös pientä suolaista. Urheilujuoma loisti poissaolollaan, lukuunottamatta yhtä, pientä Isotonic-stoppia. Tyhjille pulloille oli roskiksia enemmän kuin tarpeeksi ja olipa siellä myös biojäteastioita appelsiinin- ja banaaninkuorille. Silti virkistäytymispisteet olivat niljakkaan liukkaita, joten tarkkana piti olla. Olisi ikävää reväyttää paikat liukastumalla ja keskeyttää sen takia.

Ennakkoon olin kuullut että bändejä tai muita viihdepisteitä olisi peräti 100. No, ehkä se oli vähän liioiteltua, mutta oli niitä silti ainakin 50, eli enemmän kuin yksi jokaista kilometriä kohti. Oli rokkibändiä, rumpuryhmää, räppäriä, torvibändiä, dj:tä. Varsin kiva kattaus siis.

Yksi asia järjestäjillä oli hiukan hakusessa: vessafasiliteetit. Kun kymmenet tuhannet ennakkoon nestettä sisäänsä tankanneet juoksijat tulevat lähtöalueelle, siinä tarvitaan toinenkin bajamaja. Täällä niitä oli toki varattu jonkin verran, mutta ei varmasti juurikaan enempää kuin Helsinki City Marathonilla, jossa sielläkin on aina jonoja. Juoksijat oli jaettu lähtöryhmiin ja startti kesti puolitoista tuntia, mutta silti vessaan jonottaminen vei luvattoman pitkään. Tietysti myös paperi oli lopussa ja pönttö erittäin epämiellyttävässä kunnossa. Ehkäpä miehille tarkoitettuja pisuaareja voisi olla reilusti, olihan osallistujista 3/4 miesten sarjalaisia.

 

Elämyksenä Pariisi oli minulle uudenlainen. Kuudes maraton 12 maratonin sarjassa vaati ehkä tällaisen tapahtuman, jossa mennään korkealta ja kovaa. Tapahtuman mittasuhteet olivat jotain käsittämätöntä: 57000 juoksija, joiden tullessa paikalle kaupunki sulkee merkittävimpiä katujaan. 21000 ulkomaalaista juoksijaa tuo varmasti rahaa sen verran että kannattaa. Lisäksi on vielä kannustusjoukot, jotka varmasti tuplaavat kisakävijämäärän. 

Ehkäpä meilläkin tapahtumat alkaisivat kasvaa ja olla merkittäviä matkailun edistäjiä jos myös kaupungit saataisiin tosissaan panostamaan asiaan. Meillä aina selitellään erilaisilla syillä, mutta tosiasia on, että jos Pariisi voi sulkea Champs Elyseensä, ei Mannerheimintiemme väliaikainen katkaiseminen voi olla sekään kovin hankalaa.

Kuusi maratonia juostu, kuusi jäljellä. Jaksaa, jaksaa!!!