Jos olen odottanut jotain juoksutapahtumaa erityisen paljon, on se ehdottomasti Maraton du Medoc. Jo vuosia olen kuullut juttuja siitä kuinka viininystävät, jotka tykkäävät myös juosta maratoneja, kokoontuvat tänne. Tarinoissa on kerrottu siitä, kuinka viinitilat tarjoilevat parhaita juomiaan ja väki juhlii läpi maratonin. On puhuttu siitä kuinka helteen takia vesi loppuu, joten viini on ainoa nesteytysjuoma ja siitä kuinka matkalla myös syödään ostereita ja vaikka mitä. Tämä oli siis ilman muuta nähtävä. Kun saavuin hakemaan juoksunumeron, aistin heti, että tarinat eivät liioittele yhtään, pikemminkin päin vastoin. Tästä olisi loistavaa aloittaa 11 viikonloppu 12 maratonviikonlopun putkessa.

 

Ilmoittautuminen Medociin ei ollut kaikkein yksinkertaisin operaatio. Jonotuslistaa ei ollut, ei liioin arvontaa. Ainoa tapa päästä sisään oli olla oikella nettisivulla oikeaan aikaan. Pari päivää ja 8500 paikkaa oli täytetty, minä siellä joukossa, numerolla 1183. Kun sitten ajoimme poikani Kasperin kanssa Bordeauxista noin 60km noutamaan tämän numeron, oli fiilis jo siinä mahtava. Ainoa tapa saada numerolappu, oli käydä alueella hakemassa se itse. Normaalien inttersporttien ohella tarjolla oli erikoistapahtumien kojuja, makkarakioskia, olutbaaria ja kadullinen alueen tuottajien viinejä ja herkkuja. Nämä toki ihan rahalla ostettavaksi.

 

Aamu sarasti aikaisin ja uusi ajo Medociin alkoi jo kuuden jälkeen. Meitä oli varoitettu ruuhkista ja siitä, että jopa kaksi tuntia voisi kulua matkaan. No, varoitukset olivat ainakin meidän reitillämme vahvaa liioittelua. Matkaan kului vain reilu tunti. Olimme siis hyvissä ajoin lähtöalueella. Ja se kannatti, tunnelma oli jo noussut korkeuksiin. Ehkäpä yksi syy oli edellisen illan ruokailukarkelot kisakylässä tai sitten tämä tapahtuma vain on kuin paraskin vappujuhla.

Lähtökatu oli täynnä erilaisiin kostyymeihin pukeutuneita juoksijoita. Koska teemana oli tänä vuonna Rock´n roll, oli matkaan laittautunut liuta Elviksiä, Beatleseja, Freddymercureja ja muita suurstaroja. Toki matkassa oli myös Eiffeltorni, flyygeli ja vaikka kuinka monta kitaraksi pukeutunutta. Itse olin mielestäni ihan asiaankuuluva kokkitakissa ja korkeassa kokin hatussani. Tarvitsevathan rokkistaratkin ruokaa.

 

Kymmenen minuuttia ennen lähtöä alkoi show, jollaista ei maratoneissa niin usein näe. Bändi nostettiin lavalla soittaen noin kymmenen metrin korkeuteen ja sen alla esiintyi köysiakrobaatteja. Lähdön kajahtaessa ilmaan ammuttiin valtavasti paperisilppua lähtötorvien pauhatessa korviahuumaavasti. Mitähän tästä vielä tulisikaan?

Ensimmäinen kilometri oli aivan kuin missä tahansa suuressa maratontapahtumassa. Ahdasta oli ja jono eteni todella hitaasti. Onneksi ensimmäinen viinitila oli jo kilometrin kohdalla, joten huoltopistettä ei tarvinnut liian kauan odottaa. Toisessa kilometrissä olikin sitten pikku aamiaisleivonnaista, kolmannessa taas viiniä. Alue on punaviineistään kuuluisaa, joten maistiaiset olivat läpi matkan, paria poikkeusta lukuunotamatta, nimenomaan punkkua. Ja näitä tastingejä oli ainakin 20, osa kertakäyttömukeista, osa viinilaseista tarjottuna. Koska ilma ei ollut kovin helteinen, riitti myös vesi ja sitä olikin tarjolla todella kiitettävästi, puolen litran pulloissa.

 

Ruokahuollosta ei medocilaisia voi moittia liioin. Kun normaalisti tarjolla on banaania, ei sitä täälläkään unohdettu. Mukaan oli kuitenkin ympätty myös appelsiinia ja omenaa. Toki lisäksi oli tarjolla rusinoita, rypäleitä, suolapähkinöitä, sipsejä, erilaisia keksejä, patépatonkipaloja. Ja näitä huoltopisteitä oli ainakin yhtä paljon kuin viinitiloja, riittävästi siis. 39 kilometrin kohdalla kuitenkin pamahti kunnolla. Huoltopisteen pöytä notkui vasta-avattuja ostereita, joita sopi maistella sitruunan ja valkoviinin kera. Vain kilometri tästä ja vuorossa oli grillattua entrecotea, härän välikyljystä, juuri sopivan mediumiksi kypsennettynä. Kilometri ennen maalia oli viimeisen viinin vuoro ja maliintulolahjaksi sai mitalin viereen pullollisen punaviiniä puulaatikkoon pakattuna.

 

Myös ohjelmaa matkalla riitti. En laskenut bändien ja muiden esiintyjien määrää, mutta oli niitä varmasti yli 30. Mieleen jäi ennen kaikkea nainen, joka soitti viulua ja lauloi jotain omituista laulua samalla. Annoin lentopusun, sain takaisin hymyn.

 

Miten juoksu ja viininjuonti sitten sopivat toistensa kavereiksi? Luulisi että hapan viini tökkäisee vatsasta takaisin kuin trampoliinista, mutta ei. Ei sinne päinkään. Tosin ainakin itse join runsaasti myös laimentavaa vettä, sillä jokaisen tarjotun viinin äärellä vietin tovin maistellen. Kun maraton on kuin 42 kilometriä pitkät bileet, ei siinä ehdi tylsistyä. Usein tulee jossain vaiheessa seinä vastaan, mutta täällä vain odotti, että mitäpä seuraavaksi. Terveellistä tai ei, niin hauskaa ainakin. 

 

Aikaa tuhlasin maisteluissa varmaan yhteensä puolisen tuntia, sillä ensimmäistä kertaa maratoonarin urallani ylitin viiden tunnin rajan. En usko että maailman kovimmat maratoonarit tulevat tänne juoksemaan, vaikka voittaja pinkookin joka vuosi reippaasti alle kolmen tunnin. Oma sijoitukseni oli tuhannen luokkaa, kun se yleensä tämän kokoluokan juoksuissa on 4000. Suuri massa tuli siis takanani maaliin ja voipa olla, että siellä ne bileet vasta olivatkin.

Jos inhoat juoksemista, mutta pidät viinistä, mene Medociin juoksemaan. Jos inhoat viiniä, mutta rakastat juoksemista, mene Medociin juoksemaan. Jos nautit sekä juoksemisesta, että viinistä, on tämä tapahtuma unelmiesi täyttymys!