12 maratonin vuoteni huipentui Reykjavikissa kun lokakuun koitos oli edessä. Löysin tämän pienen tapahtuman oikeastaan pikemminkin tutkimalla mielenkiintoisia matkakohteita kuin varsinaisesti etsimällä maratontapahtumia. Reykjavik Autumn Marathon ei ole varsinainen citymaratontyyppinen ratkaisu, vaan aivan pieni, pienen porukan järjestämä tapahtuma, josta vääjäämättä tulee mieleen joulukuinen juoksuni Ålesundissa Norjan rannikolla. Molemmat organisaatiot järjestävät kaksi tapahtumaa vuodessa, vakioporukalla ja vakioajankohtana. Aikainen startti, yhdistetty puolimaraton, jopa maisemat ja kelikin olivat saman tyyppisiä Norjan tapahtuman kanssa. 

 

Saavuimme Reykjavikiin kuten muihinkin maratoneihin on ollut tapana, päivää ennen juoksua. Tällä kertaa luvassa olisi viikon lomailu Islannin jylhissä maisemissa juoksun jälkeen, koko perheen ollessa paikalla. Mukava viikko siis luvassa. Minulle pääfokus oli kuitenkin 42,195 km:n juoksu. Tämän reissun jälkeen olisin vuoden aikana taivaltanut 506 340 kisametriä, reilut 506 km.

Numerolapun nouto paikallisessa Dansport- myymälässä oli helppoa. Tosin paikka ei ollut ihan keskustasta, mutta vuokra-autolla toki pääsi. Heti kävi ilmi, että kaikki olivat tervetulleita tapahtumaan mukaan. Vastaanotto oli erittäin ystävällistä, islantilaiseen tapaan.

 

Juoksun startti oli jo kahdeksalta aamulla, ennen auringonnousua. Se ei haitannut pätkääkään, sillä kolmen tunnin aikaero tarkoitti sitä, että lähdimme matkaan klo 11 Suomen aikaa. Lähtöpaikka noin kuuden kilometrin päässä keskustasta oli pimeällä teollisuusalueella, lämpötilan ollessa noin viisi astetta. Voisi kuvitella että ankeaa oli, mutta tunnelma oli lämmin ja mahtava. Kaikki 60 maratoonaria ja järjestäjät olivat täynnä intoa. Luvassa olisi suuri urheilujuhla.

 

Lähtölaukauksen kajahdettua etenimme melko tasaista ja suoraa reittiä kohti Reykjavikin keskustaa, kiertäen keskustalentokentän ja palaten samaa reittiä takaisin. Tämä reitti kuljettiin identtisenä kahteen kertaan. Usein tällaiset maratonit hiukan kyllästyttävät, mutta täällä ei näin käynyt. Toki toisella kierroksella sain kannustusta perheen saavuttua reitin varrelle ja omat fiilikseni vuoden viimeisille kilometreille olivat silkkaa riemua. Urakka olisi pian tehty.

Ensimmäinen kierros meni loistavasti, suorastaan liiankin helposti ajan ollessa 1.57. Se enteili jopa nelosen alitusta. Toisen kiekan ensimmäinen puolikas piti vauhdin jokseenkin samana, mutta viimeinen kymppi teki pienen retkahduksen, vaikka loppuaika olikin erinomainen 4.15. 

En ole hakenut huippuaikoja koko vuoden aikana, mutta onhan projekti mukava päättää juoksuun, jonka maalissa kaikki on täydellistä, myös aika. Tunteethan siinä meinaavat nousta pintaan. 

 

Kisan huolto oli melko laihaa. Se mitä tarjottiin, oli toki ihan riittävää, mutta jos vertaa toiseen ääripäähän Medocissa huipputarjoiluineen, niin onhan pelkkä Powerade, vesi ja Coca Cola aika vähäistä. Se täytyy kuitenkin todeta, että Kokis maistuu maratonilla erittäin hyvältä ja antaa nopeaa energiaa. Maalissa sentään tarjottiin olutta ja suklaata. Nam!

 

Nyt on 12 maratonia vuoden sisään juostu. Koostan näistä vielä myöhemmin yhdistettyä tarinaa ja saatanpa julkaista kuviakin. Loppukuntotesti on edessä ja uudet suunnitelmat jo muhimassa. Kiitos kaikille jotka ovat auttaneet ja eläneet mukana tässä projektissa. Erityisesti Päivi on auttanut moneen kertaan hölkkäämällä mukana silloin kun lihaksiin on eniten sattunut ja kuuntelemalla tarinoita matkan varrelta, joskus varmasti pitkästyttäviäkin. 

Vaikka projekti on ollut vain minun, haluaisin että muutkin ovat saaneet siitä osansa. Toivon että juoksun inspiraatio tarttuisi muihinkin ja hyvän kunnon tarjoama loistava olotila innostaisi ihmisiä liikkumaan ja huolehtimaan itsestään. Maraton on pitkä juoksu ja paljon vähempikin riittää, alkuun vaikka kilometrin kävely. Pääasia on ettei luovuta, vaan silloinkin kun tuntuu vaikealta lähteä lenkille, repii itsensä liikkeelle huomatakseen että se kannattaa aina.