12 maratonia 12 kuukaudessa- projektini alkoi Ateenasta. Syksyn kunto tuntui hyvältä ja kuntotestitkin kertoivat sitä. Silti 42 km pituinen lenkki on aina arvoitus ja matkalla voi sattua ja tapahtua mitä vain. Luvassa oli kuitenkin legendaarinen reitti Marathonista Ateenan vanhalle stadionille, joten periksi ei olisi voinut antaa missään olosuhteissa.

 

Lämpötila ja sää yleensäkin oli ensimmäinen pohdinnan paikka. Kuten niin usein. Lähtöpäivänä Helsinki hytisi 10 pakkasasteessa, kun Ateenassa nautittiin 20 plusasteesta ja auringonpaisteesta. Treeneissä oli jo alkanut tottua syksyyn ja talveenkin, joten paluu kesään tuntui ajatuksena hyvältä. Juoksupäivän aamuna oli vain 14 astetta, mutta hyvin pian lämpö nousi 22 asteeseen ja auringossa enempäänkin. Tuuli asetti omat haasteensa, mutta kokonaisuutena keli oli ihan mahtava.

 

Tapahtuman järjestelyt saavat kiitosta niin minulta kuin monilta kanssajuoksijoiltakin. Bussikuljetukset Ateenasta Marathoniin sujuivat jouhevasti ja busseja oli tarpeeksi. Tavaransäilytys oli niinikään järjestetty erinomaisesti niin, että varusteet tuotiin lähdöstä maaliin oikeassa järjestyksessä. Lähtöalue oli selkeä ja bajamajoja riitti jopa niin paljon, ettei jonoja ollut missään vaikka juoksijoita oli lähes 20000.

 

Lähtölaukauksen pamahdettua pääsi koko massa liikkeelle ja pienestä ruuhkasta huolimatta tilaa oli tarpeeksi, olihan baana leveää ja väki sopuisaa. Ensimmäiseen huoltopisteeseen mennessä letka oli venynyt jo niin pitkäksi, että juomaa sai helposti sen mitä tarvitsikin. Juomapaikoilla jaettiin vesipulloja, jotka olivat kylläkin turhan isoja, puolilitraisia, varsinkin kun ensimmäisen pisteen jälkeen huolto oli aina 2,5 km välein. Tasavitosilla oli tarjolla veden lisäksi urheilujuomaa ja puolivälin jälkeen myös coca colaa, banaania ja energiageelejä. Huolto toimi erittäin hyvin joka paikassa.

 

Kreikkalainen yleisö saa minulta myös suuret kiitokset. Väkeä oli paljon liikkeellä ja he olivat äänekkäitä. Juoksijoita kannustettiin monin tavoin: huutaen, rummuilla, tanssien, käsiläpsyin ja kovaa huutavilla kaiuttimilla. Jos tykkää kreikkalaisesta iskelmästä, saa tästäkin täyttymyksen. Itselleni olisi kelvannut joku muukin. Maalialueella väkeä oli sankasti ja kannustus oli vielä viiden tunninkin juoksijoille kiitettävää.

 

Omat tuntemukset juoksun edetessä olivat mielenkiintoiset ja moninaiset kuten niin usein näillä lenkeillä. Alkumatka sujui kuin tanssi, mutta jo kymmenen kilomtrin kohdalla alkoi tuntua siltä, ettei juoksu kulje kuin parhaina päivinä. Jalat olivat pökkelömäiset, nilkoissa tuntui kipuja ja edessä oli kymmenen tasaisen kilometrin jälkeen 20 nousuvoittoista. Tuskan kautta siis! Mäkien päättyessä 31 kilometrin paalulla olivat paikat liekeissä, mutta vaikein oli myös takana. Enää 11 km matkaa ja sekin alamäkipainotteista. Kilometri ja juomapaikka kerrallaan hain mieleni sopukoista lohtua tuskaan ja maalisuoran häämöttäessä, lähes viiden tunnin hölkän jälkeen, oli helpotus suuri. Aika 4.53 oli lopulta ihan tyydyttävä. Olin ansainnut mitalini.

Palautuminen alkoi yllättävän hyvin. Jo toisena päivänä rappujen alas kävely sujui lähes ilman tuskaa ja kroppa oli muutenkin selvästi toipumassa.

 

Ateena kaupunkina ei ehkä jäänyt mieleen sellaisena, että sinne tulisi matkusteltua tuon tuostakin. kaupunki oli jotenkin nuhruisen sottaisa ja ihmiset väsyneen oloisia kaikkeen. Toki löysimme Monastirakin baarialueen, Syntagman aukion ja muuta mukavaa, ja kapusimme Akropoliksen kukkulalle. Niistä myös nautimme kovastikin, mutta sellaista hohtoa ei kaupungista saanut kuin jostain joskus. Toisaalta matka keskittyi maratoniin, ei niinkää ravintolakierroksiin tai shoppailuun. Ruoka oli silti turhankin vaatimatonta, ei pahaa, muttei erityistäkään. Täällä olevasta raaka-ainepohjasta saisi aikaan vaikka mitä. Viinit olivat varsin keskinkertaisia ja palvelu välillä jopa tympeän välinpitämätöntä.

 

Projekti on polkaistu käyntiin. Vaikka juoksun pahimmilla hetkillä ajatus lipsuikin epäilevään suuntaan, täytyy todeta että startti oli juuri oikessa paikassa, siellä missä maratoneja on alettu juosta, vieläpä reitillä joka oli ensimmäisten nykyaikaisten olympialaisten näyttämönä. Seuraavaan reissuun on nyt kuusi viikkoa, josta ensimmäinen menköön palautellessa. Muutama treeniviikko väliin ja sitten joulunvieton kautta uudelle maratonille, Norja Ålesundiin 28.12.16