Forssan Suvi-ilta on tapahtuma, jonne osallistumista olen jo pitkään harkinnut. Tapahtumaa on kehuttu melkein joka yhteydessä, kun siitä vain on tullut puhe ja kun juoksutapahtuman nimi muistuttaa pikemminkin maalaismarkkinoiden nimeä, on se pakko nähdä ja kokea. Kun menet juoksemaan lähes minne vain, on nimessä mukana sana ”maraton”. Forssassa, tai Vorssassa, kuten se kuuluu paikallisten mukaan ääntää, ei viitata kuitenkaan juoksuun, joten pitää vain tietää mistä on kyse.

 

Forssan Suvi-ilta oli juoksusarjani kahdeksas maraton. Edellisen aika oli ollut sen verran hyvä, että ajatus neljän tunnin alittamisesta häilyi jossain mielen sopukoissa. Reitti olisi melko helppo, sillä liikoja nousuja tai laskuja ei tähän perinteiseen Hämäläistapahtumaan mahtuisi. Kuuma keli murskasi kuitenkin haaveen urani toisesta nelosen alituksesta, mutta alle viiteen pääsisin varmuudella. Yli viittä tuntia ei vielä ole koskaan mennyt, tosin olen melko varma että sekin on edessä, todennäköisesti ainakin syyskuisella Medocin maratonilla.

Ennakkotiedoissa on lukenut, että Suvi-illan yleisö on jopa riehakasta, joten tunnelmaa ja kannustusta riittäisi. Tätä en suorastaan havainnut normaalia enempää, mutta paikalla oleva yleisö oli kyllä varsin mukavan oloista. Erityisesti paluumatkan omakotitaloalueelle oli pystytetty kisastudioita, joissa erilaiset porukat viettivät mukavaa lauantaipäivää tai alkuiltaa.

 

Olin valmistautunut juoksuun mielestäni hyvin. Tankkaus oli onnistunut ja lepoakin tarpeeksi takana. Päätin lähteä neljän tunnin jänisten matkaan ja suunnitelma oli ohittaa heidät ennen loppua. Toisin kuitenkin kävi, sillä Forssan Suvi-ilta olikin kohdallani yllättävä. Sain jälleen kerran kokea, että maratonin juoksussa mikään ei ole ennalta päätettävissä. Puolivälin aikani oli sentään vielä ihan hyvä 2.03. Toinen puolikas olikin sitten luku sinänsä.

 

Ongelmani alkoivat kummallisesti jo alkukilometreillä. Jostain kumman syystä kone ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin toivotusti, vaan päässä alkoi pyöriä ja kaikki keskittyminen meni siihen, että pysyin ylipäätään tolpillani. Pelastuksen toi ensimmäinen juomapiste noin viiden kilometrin paikkeilla. Pysähdyin siinä ja join kaikessa rauhassa. Se auttoi ja seuraavat 30 km oli aivan normaalia maratonjuoksua, kunnes vatsa päätti toisin. 

Tässä hellejuoksussa olin juonut erittäin runsaasti ja huollon tarjoama urheilujuoma, Dexal ei ehkä sopinut minulle parhaiten. Vatsassa kiersi ja väänsi niin, että aloin etsiä kuumeisesti Bajamajaa. Siinä vaiheessa niitä ei kuitenkaan löytynyt. 37 km kohdalla vatsanväänne alkoi olla jo lähes sietämätöntä. Neuvokas maratoonari punnitsi vaihtoehtoja: Laskeako housuun? EI! Mennäkö puskaan? Ei ehkä sentään! Koputtaako jonkun oveen? Jep!

Pelastava piha oli 39 km kohdalla, jossa isohko porukka oli pystyttänyt kisastudion. Pyysin lupaa lainata hiukan wc-tiloja ja sain sen. Kiitos ystävälliselle forssalaisporukalle tästä, toivottavasti toin palan lisähauskuutta iltaanne. Julkisuudestani oli tässä se ilo, että rouva sai nimmarini ja kuvan kännykkäänsä poseeraamassa helpottunut ilme kasvoillani. Tässä tilanteessa auttoi vain huumori, jota todellakin tarvittiin. Ehdotin ettei porukka ainakan tekisi reseptiikkani mukaisia ruokia, joita itse olin syönyt. Seuraus siitä johti tieni heidän vessaansa.

Pääsin lopulta kunnialla maaliin, mutta jopa 4.30 jänis oli saapunut ensin.

 

Suvi-ilta on tapahtumana varsin hauska. Hämäläisen rentoa meininkiä kelpaa seurata ja tapahtuman järjestelyt olivat varsin mallikkaat. Juomapisteitä oli tarpeeksi, numeroiden nouto jouhevaa ja opastuskin riittävää. No, ehkä täälläkin viimeiset juoksijat, joihin itsekin lukeuduin  joutuivat menemään viime kilometrit muun liikenteen kanssa samoilla väylillä.

Reitti oli Forssassa varsin simppeli. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen juostiin suoraa maantietä noin kymmenen kilometriä, palattiin muutaman koukkauksen kautta takaisin ja siitä sitten uudelleen samalle kierrokselle ja lopuksi urheilupuiston stadionin maalikierrokselle. Myötätuulinen, helteinen Tammelan suora oli varsin kuumottava kokemus ja varsinkin ensimmäisen kierroksen liikenneruuhka heti juoksijoiden vieressä oli hiukan tylsä, mutta ymmärrettävästi liikenteenkin pitää soljua, vaikka maraton järjestetäänkin. 

 

Forssassa tarjottiin myös ruoka juoksun jälkeen. Samalla tarjottiin yhteistyökumppaneiden tuotteita. Ateria oli katettu jäähalliin, jossa oli myös tapahtumalava palkintojenjakoineen ja myös numeroiden nouto ennakko-ohjelmineen. Pieni jäähalli toimi hyvin tällaiseen vaikka juoksun jälkeen jyrkkien rappusten laskeutuminen kaukaloon ei ehkä helpointa olekaan. Ja ruoka oli lisäksi varsin hyvää.

 

Kokonaisuutena Suvi-ilta oli ihan mallikas tapahtuma. Maratonin lisäksi juostut kymppi ja puolikas lisäsivät väkimäärän reiluun kahteentuhanteen, joten ihan pikkutapahtuma ei tämäkään ole. Urheilupuiston tilat toimivat hyvin ja riittävä määrä väkeä töissä takasi kaiken toimivuuden. Nyt on Vorssa koettu ja katse on jo Paavo Nurmi- maratonissa. Jospa ilma olisikin vähän viileämpi ja voisin taas hakea neljän tunnin haamurajan alitusta.