Tehdessäni maratonkalenteriani 12 tapahtumaa varten, halusin löytää erilaisia, erikokoisia ja eri maailman kolkissa juostavia neljäkakkosia. Se että löysin Ålesundin maratonin oli kuitenkin jonkinlainen vahinko, sillä niin vähäistä markkinointia norjalaiset tekivät. Ja sekin vähä norjaksi. Sattuma oli kuitenkin onnenpotku, sillä muuten olisi kenties jäänyt tuo kaukainen kolkka näkemättä.

Matkan olisi voinut taittaa julkisillakin, mutta lennot olisivat tehneet ison loven kukkaroon ja viime kädessä aikaakin olisi vaihtoineen tuhrautunut aikalailla. Kun ystäväpariskunta ilmoittautui reissuun tukijoukoiksi autoineen, päätimme ottaa vuoden viimeisen viikon vastaan Suomen, Ruotsin ja Norjan maanteitä katsastaen.

Retken kilometrimäärä ei ollut ihan vähäinen. Ensin Helsingistä Turkuun 160 km, Tukholmasta Ålesundiin 1000 ja vielä toinen mokoma takaisin. Mutta kannatti, matkalla on uskomattoman hienoja maisemia ja tiestö erittäin hyvässä kunnossa. Mikäs siinä ajaessa.

 

Ålesund nyttårsmaraton on järjestetty ensimmäisen kerran vuosituhannen vaihtumisen kunniaksi. Järjestäjillä jäi into päälle ja nyt oli jo 17 kerta kun vuodenvaihteessa juostiin. Tosin yksi vuosi on jäänyt väliin runsaan lumisateen vuoksi. Tämän vuoden sää oli sekin melko vaihteleva, vaikkakin juoksupäivälle osui reissumme ainoa poutapäivä, onneksi. Edellisenä yönä oli rivakka myrsky atlantilta puskevine viidentoista metrin aaltoineen ja juoksun jälkeisenä päivänä vettä tuli vaakasuoraan. Matkan varrella, Lillehammerin olympiamaisemissa lunta oli tupruttanut reilusti ja pakkastakin oli, kun taas rannikon lämpö oli reippaasti plussalla. Kaikkea mahdollista kuivista moottoriteistä suolattuihin pätkiin ja jäisiin vuoristo-osuuksiin.

 

Tapahtuman järjestäjä on ollut alusta asti sama ja sen pääjehulle annettiin starttiviivalla pikku seremonioin myös palkinto. Olin kaikesta koko ajan hiukan ulkona sillä norjankielentaitoni ei ole kovin vahva, kouluruotsikin vain välttävä. Vaikka kielimuuri olikin olemassa, hoituivat asiat mukavasti ja myös meidät ulkomaalaiset otettiin ilolla vastaan. Valtaosa 25 hengen maratonporukasta oli norjalaisia, joten sallittakoon kielivalinta. Yhden suomalaisen lisäksi ulkomaalaisia oli Norjan etelä-afrikkalainen, taiwanilainen ja jenkki.

 

Startti tapahtui aamukymmeneltä. Numerolaput rinnassa porukka lähti melkoisella vauhdilla matkaan, joten päätin tehdä oman juoksuni ja yrittää mennä rauhassa. Ja silti intoilin ehkä hiukan liikaa alkuun. Sen sain tuntea kolmenkympin jälkeen kun jalkapohjat ja akilles yrittivät krampeillaan vetää varpaita koukkuun. Opinkohan koskaan?

 

Reitti kulki vuonon rantaa 10500 metriä suuntaansa ja takaisin ja sama reitti juostiin kahteen otteeseen. Oheistapahtumana oli puolikas, jonka startti pamautettiin kahdeltatoista, juuri sopivasti kun neljän tunnin juoksijat olivat kääntöpaikalla. Minä olin tuolloin vasta parin kilometrin päässä puolimatkasta.

Luulisi että vuonon rannalla on lähes tasamaata. Ensimmäinen kymppi myötätuuleen tuntuikin siltä, mutta jo paluu ennen puolikasta osoitti, että tiessä on pitkiä, loivia mäkiä. Näistä ikävin oli pari kilometriä ennen maalialueella olevaa kääntöpaikkaa kavuttava parin kilometrin nousu, tietenkin vastatuuleen. 

 

Järjestäjät olivat rakentaneet huollon kolmen paikan varaan. Ensimmäinen juomapaikka oli vitosen kohdalla, seuraava 9 kilometrin paalulla. Tästä juostiin kääntöpaikalle ja paluumatkalla sai näin juomaa jo kolmen kilometrin kuluttua ja sitten tulikin taas se vitosen virkistäytyminen. Puolimatkan krouvi oli maalialueella, jossa oli toki myös huoltopaikka.

Tarjonta oli juuri ja juuri riittävä, mutta vaatimaton. Juomaksi tarjottiin mehua, laihaa urheilujuomaa, vettä ja kolaa. Syömäpuolella mentiin banaaneilla ja maalissa myös tuhdilla jauhelihakeitolla, joka ei hyvästä maustaan huolimatta maistunut minulle,ehkä lämmin mustikkakeitto olisi solahtanut helpommin alas kurkusta.

 

Ålesundin maraton oli kieltämättä tähän mennessä erikoisin maratonjuoksuni kaikkine säätöineen. Kaunis pikkukaupunki, niin kaukana lännessä kuin autolla pääsee oli ainutkertainen kokemus. Pieni tapahtuma rennossa ilmapiirissä tarjosi elämyksiä sekin. Sään tarjoama ennakoimattomuus ja pienoiset kieliongelmat olivat omiaan lisäämään hauskuutta. 

On mahtavaa että joku jaksaa järjestää tällaisia tapahtumia, ilman suurta tohinaa ja vain juoksemisen ilosta. Voin helposti suositella kelle vain matkaa Ålesundiin, kunhan osaa ottaa pienet ennakoimattomuudet rennosti. Paikka on upea, kaupunki kaunis ja juoksutapahtuma mukava. Tiedä vaikka joskus menisin takaisin, vaikkapa kesäjuoksun merkeissä ja lentäen.